tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kulttuurimatkailijan Kaunas

Kaunas on Liettuan toiseksi suurin kaupunki ja kulttuurimatkailijalle mielenkiintoinen elämys, jonne voi haluta palata toistekin. Tässä blogikirjoituksessa kerron pääsiäismatkastani Kaunasiin 2012 muillekin, jotka mahdollisesti haluavat Kaunasin matkaa harkita.

Mitä on Kaunas? Historiallinen, eksoottinen, kiehtova, edullinen, sivistynyt. Mutta samaan aikaan kulttuuriltaan vieras, tasaisen tylsä, inhorealistinen, jopa hiukan rasistinen. Ei ole epätavallista, että viinituvan tarjoilija puhuu englantia sujuvasti ja ilahtuu saadessaan käyttää sitä, mutta vieressä olevan ruokapaikan omistaja loukkaantuu, jos osaat puhua vain venäjää, ja loukkaantuu vielä pahemmin, jos et osaa sitäkään. Hotellin respa voi vastata tylysti "Olen vain töissä täällä"-asenteella, eikä kunnon asiakaspalvelua tunnu saavan mistään. Valoisa puoli on, että myöskään mitkään lipevät huijarit eivät pyri uimaan haalareihisi, ja tyypilliset turistihuijaukset (kunhan et käytä luottokorttia suurten ostoskeskusten ulkopuolella) loistavat poissaolollaan.

Huolimatta ajoittain tylyistä kohteluista, pidin Kaunasista kuitenkin paljon ja aion palata Liettuaan -ehkä tällä kertaa kuitenkin muuhun kaupunkiin- vielä uudestaankin. Kysymyksessä on jotain todella erilaista kuin tyypilliset turistiloukot, ja pidän kovasti ihmisistä jotka eivät nöyristele vaan ovat rehdisti ja ylpeästi sitä mitä ovat. Jotain mielenlaatuista sukulaisuutta meissä selkeästi tuntuu olevan.

Yleistä taustatietoa: rahayksikkönä käytetään litiä. Yksi euro vastaa noin kolmea litiä nykykurssin mukaan (11.4.2012). Tässä blogissa puhutaan hinnoista selkeyden vuoksi euroina. Alkoholia myydään kaikissa kaupoissa klo 8-22, kioskeista saa olutta ja vastaavia juomia.

Kaunasin vanha kaupunki, jota esittelen tässä kirjoituksessa lähinnä kirkkorakennusten muodossa, on ehdoton vetonaula, joka sisältää pääosan historiallisista rakennuksista, ravintoloista ja kaupoista. Vanhan kaupungin ulkopuolella on vaihtoehtoiselle matkustajalle enemmän vaihtoehtoisia tutustumiskohteita, koten hautausmaita ja monumentteja. Museot ovat myös sijoittuneet aika lailla keskikaupunkiin.

Loput tiedot saa paremmin noukittua Wikipediasta.

Matka Liettuaan

Matka Liettuaan ja erityisesti Kaunasiin käy yleensä vaivattomimmin Viron ja Latvian kautta. Tampereelta pääsee toki lentäen suoraankin ja takaisin, jos haluaa suoraviivaisemmin perille. Byrokratian puute on ihailtavaa, edes passia ei tarvinnut kertaakaan näyttää kenellekään.

Balttialaiset vaikutteet alkavat jo siitä hetkestä kun astut laivasta Viron kamaralle. Itse tutustuin ensimmäisen kerran paikalliseen kulttuuriin nauttiessani Viron ja Latvian rajalla sijaitsevalla huoltoasemalla seljanka (селянка)-keittoa, jonka alkuperä lienee Venäjältä. Tällä kertaa kysymys oli halpatuotteesta, vaikkakin yllättävän maistuvasta: lihasäilykkeestä ja suolakurkusta tehtyjä pieniä paloja kellui ruskeassa, rasvaisessa liemessä. Lusikallinen smetanaa kruunasi kaiken, ja keiton kanssa maistui hyvin hiukan lihaa sisältävä sämpylä ja -yllättävää kyllä- RC-cola. Hintataso luonnollisesti hyvin alhainen Suomen vastaavaan verrattuna.



Latvian Riika olisi luonnollisesti aivan eri tarinansa: paikalla on henkeä salpaavia rakennuksia, jopa komeampia kuin Kaunasissa. Tällä kertaa tyydyimme vain pikapysähdykseen, jolta nappasin mukaani eräästä latvialaisesta putiikista pullollisen georgialaista Hvantskara-viiniä. Nauttiessani sitä myöhemmin tosin huomasin pettymyksekseni, että se maistui pikemminkin makealta mehulta, johon oli sekoitettu alkoholia, mukana ei lainkaan esimerkiksi Saperavin kaltaista tanniinisuutta jota Georgian seudun viineiltä erityisesti haen.



Liettuan rajan ylittäminen on henkeäsalpaava kokemus: liettualaiset arvostavat nähtävästi hyvin paljon veistoksia, ja varsinkin puusta veistettyjä arvoituksellisia paaseja, peikon ja demonin kuvia löytyy joka lähtöön Liettuan rajan jälkeen, osa on kuin suoraan kauhuelokuvasta kotoisin. Tässä yksi tuhansista tienvarrella ja kauempanakin esiintyvistä puuveistoksista:



Liettualainen palvelukulttuuri ja kieli

Liettualainen palvelukulttuuri on yleensä suuri kynnys matkailijalle, joka on tottunut hemmotteluun, palveluun ja tuhansiin hymyihin. Hotellissa tai kaupassa sinuun ei oteta katsekontaktia, reipas tervehdys ja kiitos saavat yleensä vastaansa pelkän hiljaisuuden tai vaivautuneen, hiljaisen vastauksen. Olen tulkinnut että etäisyyden ottaminen on liettualaisten tapa ilmaista kohteliaisuutta. Missään nimessä tässä käytöksessä ei tarvitse olla mitään henkilökohtaista- liettualainen vain haluaa pitää ns. kauppasuhteet ja ystävyyssuhteet jyrkästi erillään. Nuoret ja paremman laatuluokan ravintoloiden, hotellien ja muiden palvelupisteiden henkilökunta käyttäytyvät yleensä avoimemmin.

Toinen ongelma palvelukulttuurissa on kieli. Englannin kielen taito Liettuassa on hyvin heikko. Palvelutyöntekijät ovat yleensä opiskelleet peruslauseet, joita he tarvitsevat työssään, mutta heti kun jotain monimutkaisempaa kysyy, huomataan ettei kielitaito ole kummoinen.

Liettualaiset puhuvat luonnollisesti liettuaa, joka ei ole germaaninen tai slaavilainen kieli vaan kuuluu Latvian kanssa harvinaiseen balttilaiseen kielikuntaan, joka on hyvin isolaatti (eristäytynyt) kielikunta naapureihinsa verrattuna. Tästä syystä puhe jää lähes täydellisesti ymmärtämättä kielitaitoiseltakin ihmiseltä. Venäjän kielestä on joitakin harvoja lainasanoja, englannista ei käytännössä moniakaan.

Onneksi kuitenkin venäjää puhutaan todella sujuvasti ainakin Kaunasissa. Jokainen taksikuski, litiä pyytävä laitapuolen kulkija tai hotellihuoneen siivooja puhuu sitä todella hyvin. Jälleen yksi hyvä syy opetella edes venäjän alkeet. Kuulemma myös saksaa ja puolaa puhutaan yleisesti.

Turvallisuudesta pari sanaa. Kävelin kolmen päivän aikana sekä ydinkeskustasa että laitakaupungilla noin kahdeksan tuntia päivässä sekä päivällä, illalla ja yöllä. Yhtään kertaa en kokenut turvatonta tilannetta. Pidän Kaunasia turvallisempana kaupunkina kuin esimerkiksi Helsinkiä. Ainoastaan yksi laitapuolen kulkija kävi pummaamassa pari litiä ja toinen -ilmeisesti katusaarnaaja- kävi veljelliseksi, mutta häipyi saman tien koska en puhunut liettuaa.

Silti esimerkiksi lompakko kannattaa pitää povitaskussa, taksimaksut neuvotella etukäteen ja luottokortin käyttöä välttää ainakin suurten kauppakeskusten ulkopuolella- vaikka vain varmuuden vuoksi. Pidän kuitenkin Liettuan turvallisuusongelmia melkoisesti liioiteltuina. Liettualaisten etäisyyttä vaativan luonteenlaadun ja katolilaisen kulttuurin läpitunkevuuden vuoksi Kaunas on mielestäni turvallisempi matkakohde kuin esim. Lontoo tai Kööpenhamina.



Liettualainen ruoka ja juoma

Liettualaisten juomissa on mielestäni valitettavan vähän kehumista. Maa on ollut perinteisesti olutmaa, ja modernin oluen ohessa myydään myös Giraa ja Kwasia (jälkimmäinen tuttu myös venäjältä), jotka lienevät sahdin kaltaisia olutta vastaavia juomia (en ole kumpaakaan tosin juonut).

Maassa valmistetaan myös usean eri hintaluokan marjaviiniä ja vodkaa, ja halvan juoman ystäville kolhiintuneissa muovipulloissa saa euron hinnalla puoli litraa 15%:n vahvuista viinasekoitusta, jota ei tehnyt mieleni maistaa. Mitään valtavia juomaelämyksiä on turha Liettualta siis odottaa.

Ruoan kanssa on eri asia. Liettualaista perinteistä ruokaa ei voi maun puolesta verrata italialaisen keittiön hienouksiin, mutta se on mielenkiintoista, terveellistä ja yksinkertaista. Esimerkki yksinkertaisesta, mutta toimivasta perinneruoasta on ruislimpusta tehdystä kulhosta tarjoiltu sienikeitto



Vežių-nimistä perinteistä liettualaista kalakeittoa voi myös luonnehtia erittäin onnistuneeksi, joskaan ei kovinkaan erilaiseksi verrattuna esimerkiksi suomalaiseen kuhakeittoon.



Jos liettualaiset perinneruoat eivät kiinnosta, kaikkea muutakin löytyy, esimerkiksi Thaimaalaisia wokkivihanneksia. Tosin tässä tapauksessa ainoa thaimaalaisuuteen viittaava asia ravintolassa taisi olla pari paperilyhtyä oven suussa, mutta ruoka oli hyvää oli joka tapauksessa:)



Hintataso on erittäin edullinen: halvimmillaan ravintola-aterian saa 3 euron hintaan, laadukkaasta ateriasta joutuu pulittamaan 10 euron verran ja kalleimpienkaan ravintoloiden juhlalliset shaslik-tarjoilujen hinnat jälkiruokineen, viineineen, alkusalaatteineen ja loppudrinkkeineen eivät nouse helposti 20 euron ylitse.

Nähtävyydet

Mitä Kaunasissa on nähtävää? Jokainen filosofi tietää että yksi modernin ajan suurimmista etiikan tutkijoista, Emmanuel Lévinas on syntynyt siellä. Tosin heti 18 vuotta täytettyään, vuonna 1920, hän muutti Ranskaan eikä enää palannut sieltä. En löytänyt Kaunasista yhtään hänelle osoitettua muistomerkkiä, mikä oli hiukan yllättävää.

Museoiden, monumenttien, puistojen ja vanhojen kirkkojen ja rakennusten ihailijoille Kaunasissa löytyy paljon nähtävyyksiä - muille elämysmatkailijoille sitä ei voi suositella. Pieni varoituksen sana kuitenkin alkuun: varo askeleitasi! Keskellä kävelykatua voi olla "neuvostohenkeen" korjattu irtonainen ritilä, johon huolimaton kulkija voi astella.



Kuitenkin nähtävyydet palkitsevat varovaisen kulkijan. Peruskarttoja Kaunasista saa ilmaiseksi ja siellä täällä kadunkulmilla sijaitsevista kioskeista saa tarkempia karttoja parilla eurolla. Keskellä kaupunkia sijaitseva Švš Mykolo Archangelo-kirkko (Suomeksi lienee "Pyhän arkkienkeli Mikaelin kirkko"?) kannattaa vilkaista heti ensimmäiseksi.



Keskuskirkolta pääset kätevästi länteen kulkevaa katua pitkin vanhaan kaupunkiin, jossa kirkot eivät lopu kesken.



Matkan varrelta kannattaa kuitenkin bongata paikallisen sotasankarin Vytautas Magnuksen monumentti: Tämä 1300-1400- luvulla elänyt sotasankari piti puoliaan sekä mongoleita että teutonista ritarikuntaa vastaan, josta liettualaiset ovat ymmärrettävästi erittäin ylpeitä, ovathan liettualaiset afgaanien ohella ainoa kansa maailmassa joka edes suurin piirtein onnistui pitämään puolensa maasodassa mongoleita vastaan: hänen kunniakseen on nimetty mm. hotelli, yliopisto, katu, silta ja kivennäisvesimerkki.



Keskuskirkolta itään päin sijaitsee todellinen harvinaisuus: moskeija keskellä Kaunasia! Se ei ole mikään maahanmuuttajien viime aikojen villitys (Liettuassa on hyvin vähän maahanmuuttajia), vaan Vytautas Magnuksen kutsumien tataarien islamilainen seurakunta, joka on toiminut alueella Mongolisodista lähtien. islamilaisuus ei näkynyt katukuvassa mitenkään, toisin kuin käsittääkseni missä tahansa keskikokoisessa tai sitä suuremmassa kaupungissa mm. Suomessa, joten kaikesta päätellen nämä tataarien jälkeläiset haluavat vain elellä rauhassa keskellä Liettuan katolilaista valtavirtaa.



Katolilaisuudesta puheen ollen, katolilaisia on 80% liettualaisista ja se näkyy katukuvassa. Laajat ulkoilmamessut, sunnnuntaiset kirkossakäynnit ja vastaavat ovat yleistä ihmisten toimintaa Liettuassa ja niihin osallistuvat ihmiset vauvoista vanhuksiin.




Museoita

Kaupungista löytyy museoita joka lähtöön. Esimerkiksi paholaisen museo on outo, mutta välttämätön käyntikohde jos aiot käydä Kaunasissa- tarjolla on sadoittain paholaisen veistoksia, naamioita ja maalauksia englanninkielisine johdantokyltteineen. Maksu vain 2 euroa! Suosittelen!

Henkilökohtaisesti myös kansallinen koulutusmuseo oli mielenkiintoinen. Valitettavasti esittelykierros oli tarjolla vain venäjäksi, joten ei-venäjänkielentaitoiset eivät saa museosta paljoakaan irti. Oli mielenkiintoista huomata, miten samaa rataa Suomen ja Liettuan kouluhistoria ovat edenneet: ensimmäinen yliopisto, ensimmäinen kirja (katekismus vs. "se wsi testamentti"), venäjän keisarikunnan aika jne. Myös koulutusrekvisiitta ja jopa fysiikan ja biologian havaintovälineet olivat samojen (yleensä saksalaisten) yritysten valmistamia kuin Suomenkin museoissa. Jopa Montessori-koululla oli oma osuutensa Liettuan Neuvostovallan aikaisessa järjestelmässä.

Kaupungin laitamilla sijaitseva laaja Ažuolynas-puisto tarjoaa spirituaalisia elämyksiä: valtavien vanhojen tammien katveessa, missä pienikin tuuli narisuttaa puita, on helppo ymmärtää miksi muinaiset pakanat palvoivat siellä Perkūnoa (Perkuuno), ukkosenjumalaa, jonka symboli on liekehtivä tammipuu. Puiston reunoilla laitakaupungilla oli mm. Dariuksen ja Girėnasin, Liettuan lentäjäpioneerien neuvostohenkinen monumentti



Samoin kuin juutalainen hautausmaa. Liettuan juutalaisten kohtalo oli maailmansodassa erityisen synkeä, koska monet liettualaiset kääntyivät heitä vastaan jo ennen saksalaisten tunkeutumista maahan- vaiettu ja kipeä asia Liettuan lähihistoriassa.




"Perkele" on kielitieteilijöiden valtavirran mukaan suomen kielen lainasana tästä liettualaisesta jumalasta. Eikä ole yllättävää huomata, että kaikista Pohjois-Euroopan maista juuri Liettuassa on alettu herättämään henkiin vanhoja pakanauskontoja Romuva-kultin suojissa, maa ja sen historia tarjoavat sille ihanteelliset lähtökohdat (ottamatta kantaa siihen, kuinka hyvä asia tämä loppujen lopuksi on).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti